On pian historiaa! ja pian tätäkään vuotta ei enää ole. Olen miettinyt että mitä olen saavuttanut tänä vuonna ja voin kertoa teille että en ole saavuttanut mitään!
tai no jos se lasketaan saavuttamiseksi että pääsin taas katsomaan andréta turkuun ja näin matin ja tepon toisen kerran livenä?
Kaikkia tuntuu kiinnostavan se,että miksi en opiskele tai ole töissä no ensinnäkin se johtunee siitä että mua ei kiinnosta opiskelu kun muistetaan se että mähän olen koulukiusauksen uhri ja mulle jäi siitä todella pahat traumat ja jouduin lopettamaan yläasteen kesken
joten siinä syy siihen miksen opiskele.
Ja tässä syy siihen miksen ole töissä töissä en ole sen takia kun uudessakaupungissa ei ole mitään sellaista työpaikkaa mihin todellakin haluaisin että tässä syy siihen miksi olen kaiket päivät kotona "enkä tee mitään"
pyh teenhän just nytkin kirjoitan blogia ja tää on melkein kun työtä! ja ensi keväänähän mä rupean kirjoittamaan lehtijuttuja ASPAlainen-lehteen ja se on mun työ!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti